Nella on nyt kuulunut laumaamme tasan vuoden. Kyllä vuosi sitten jänskätti, kun odottelimme uutta laumanjäsentä kotiin... Nyt Nella on meille kaikille niin rakas :) Ja hitaasti mutta varmasti tyttö on reipastunut koko ajan. 
Omalla porukalla se osaa ottaa ihan rennosti, mutta vieraita ihmisiä ja monia muitakin yllättäviä asioita pelkää ja pakoilee.Veera -myrskyn tuhoja ihmetellessämme Nella pelästyi myrskytuhoja raivaavia naapureitamme ja pääsi minulta karkuun. Se viipotti pois näkyvistä hihna perässään roikkuen. Vaihdoin pari sanaa naapurien kanssa ja sanoin sitten, että nyt pitää mennä etsimään se pikku pelkuri metsästä.
Käännyin kannoillani ja siinähän Nella istua nökötti tien penkalla parinkymmenen metrin päässä. Olin niin onnellinen, että se oli päättänyt että vaikka vähän pelottaa, niin parempi kuitenkin pysyä oman lauman matkassa :)Tähän mennessä olemme havainneet, että Nella rakastaa ainakin masurapsutuksia...
Metsässä vapaana juoksemista...
Tutkimista ja nuuskuttelua
Lumessa telmimistä
Kierimistä
Mutakylpyjä
Pehmolelulla leikkimistä
Uimista ja polskuttelua...
Iltakävelyitä Mustin ja ihmisemon kanssa
Omaa laumaa ja koirakaveriaan Mustia
Ja varsinkin syömistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti