Nyt on sitten avattu kesän mökkeilykausi koirien kanssa. Ostettiin Mustille uusi pelastusliivi ja kierrätettiin sille alunperin vähän pieneksi jäänyt versio Nellalle. Hyvin sopii.Hivenen haastavaahan tuo taas oli, saareen pääseminen. Jos Musti on ollut itsekseenkin välillä toivoton, niin meinasi näiden kahden kanssa jo usko loppua ennenkuin päästiin veneeseen... Rantaan mennessä ja venettä odotellessa Musti ulvoi kuin palosireeni ja meinasi kiskoa minut ojan pohjalle; oli se niin kamalaa kun isäntä katosi järvelle päin eikä itse päässyt mukaan. No samaan aikaan Nella arkaili ja pelkäsi ensin lähestyvää venettä niin, että meinasivat kiskoa minut keskeltä kahtia.
Musti loikkasi veneeseen keneltäkään kysymättä, Nella taas piti kantaa sinne ja kertaalleen se
pääsi molskahtamaan takaisin ulos. Sain raahata sen väkisin kyytiin, mutta kun kyydissä oltiin, niin matkan Nella oli ihan rauhassa. Musti taas hortoili koko ajan pitkin venettä ja aina sai vahtia ettei se mulppaa järveen! Joskus sitä toivoo, että olisi tullut sittenkin hommattua sellaisia kenraali Panchon kokoisia koiria... senkun tunkisi johonkin kantokoppaan ja nostaisi kyytiin!
No, kun päästiin mökin rantaan niin alkoi seuraava erikoinen episodi. Helpommassa rantautumispaikassa oli jo vene, joten piti ajella laituriin. Loppujen lopuksi molemmat koirat olivat järvessä ennenkuin vene oli rannassa. Kummatkin kuitenkin pääsivät pulikoimaan rantaan kunnialla.Loppujen lopuksi kun perille päästiin, niin koirilla oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! Musti yllätti painumalla oma-aloitteisesti uimaan, kun vielä viime kesänä sain sen juuri ja juuri houkutetua edes järveen. Olipa hauskaa uida koiraa koirien kanssa :)
Molemmat koiruudet nauttivat rannassa polskuttelusta...
...ja pitkin saarta ravaamisesta.
Ja välillä myös ihan vaan maisemien katselusta.
Joka kohtaa saarta piti kokeilla uimista.
Välillä Musti näytti liukenevan veteen...
Makkaran paisto oli myös mieleinen harrastus :D
Paluumatka sujui jokseenkin helpommin kuin menomatka.
Kotiin päästyä koirat olivat niin rättejä, että vielä seuraavana aamunakin oltiin vielä ihan väsyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti