Kesähelle

Helteet ovat väsyttäneet koiria, mutta ihan hyvin ne ovat olosuhteisiin nähden pärjänneet. Talossa ei onneksi pääse sisäilma kuumenemaan niin, että lähpöhalvaus uhkaisi. Metsälenkille ei olla päästy kolmeen viikkoon, olisi liian rankkaa näillä helteillä. Iltamyöhällä tehdään kävelylenkki ja tietenkin takapihalla on kiva käydä välillä leikkimässä päivän mittaan.

Nella tykkää leikkiä leluilla, vinguttaa palloa ja retuuttaa pehmoeläimiä. Musti taas ei paljoakaan leiki vaan lähinnä varastelee lelut Nellalta ja omii ne sitten itselleen.

Onneksi Nellan lempipallo saa kuitenkin yleensä olla rauhassa ja niinpä Nella välillä vaan vetäytyy varjoisan mustaherukkapensaan alle leikkimään sillä itsekseen...


siis silloin kun ei jaksa ravata peräkanaa ympäri pihaa.
Joskus käy myös niin, että Nellalla on leluja useampikin...
ja musti vaan vetää siestaa.
Kaukaa kuuluu ukkosen jyrinää.
Silloin pitää päästä äkkiä sisälle turvaan...

Möksällä

Nyt on sitten avattu kesän mökkeilykausi koirien kanssa. Ostettiin Mustille uusi pelastusliivi ja kierrätettiin sille alunperin vähän pieneksi jäänyt versio Nellalle. Hyvin sopii.

Hivenen haastavaahan tuo taas oli, saareen pääseminen. Jos Musti on ollut itsekseenkin välillä toivoton, niin meinasi näiden kahden kanssa jo usko loppua ennenkuin päästiin veneeseen... Rantaan mennessä ja venettä odotellessa Musti ulvoi kuin palosireeni ja meinasi kiskoa minut ojan pohjalle; oli se niin kamalaa kun isäntä katosi järvelle päin eikä itse päässyt mukaan. No samaan aikaan Nella arkaili ja pelkäsi ensin lähestyvää venettä niin, että meinasivat kiskoa minut keskeltä kahtia.

Musti loikkasi veneeseen keneltäkään kysymättä, Nella taas piti kantaa sinne ja kertaalleen se pääsi molskahtamaan takaisin ulos. Sain raahata sen väkisin kyytiin, mutta kun kyydissä oltiin, niin matkan Nella oli ihan rauhassa. Musti taas hortoili koko ajan pitkin venettä ja aina sai vahtia ettei se mulppaa järveen! Joskus sitä toivoo, että olisi tullut sittenkin hommattua sellaisia kenraali Panchon kokoisia koiria... senkun tunkisi johonkin kantokoppaan ja nostaisi kyytiin!

No, kun päästiin mökin rantaan niin alkoi seuraava erikoinen episodi. Helpommassa rantautumispaikassa oli jo vene, joten piti ajella laituriin. Loppujen lopuksi molemmat koirat olivat järvessä ennenkuin vene oli rannassa. Kummatkin kuitenkin pääsivät pulikoimaan rantaan kunnialla.

Loppujen lopuksi kun perille päästiin, niin koirilla oli kyllä ihan älyttömän hauskaa! Musti yllätti painumalla oma-aloitteisesti uimaan, kun vielä viime kesänä sain sen juuri ja juuri houkutetua edes järveen. Olipa hauskaa uida koiraa koirien kanssa :)

Molemmat koiruudet nauttivat rannassa polskuttelusta...
...ja pitkin saarta ravaamisesta.
Ja välillä myös ihan vaan maisemien katselusta.
Joka kohtaa saarta piti kokeilla uimista.
Välillä Musti näytti liukenevan veteen...
Makkaran paisto oli myös mieleinen harrastus :D
Paluumatka sujui jokseenkin helpommin kuin menomatka.
Kotiin päästyä koirat olivat niin rättejä, että vielä seuraavana aamunakin oltiin vielä ihan väsyjä.

Kesäillat

Kesäiltoina remutaan paljon takapihan aitauksessa. Sitten käydään tassuttelemassa pieni hihnalenkki meidän lempparipaikoissa, "soratiellä ja heppapolulla". Soratie on ihan lähellä sijaitseva metsäautotie, jossa ei ole autoliikennettä ollenkaan, puomi pitää siitä huolen. Loistava ulkoilureitti siis.

Soratiellä tulee kuukaudessa keskimäärin 1 ihminen vastaan. Ja joka toisella näistä kerroista ihmisen alla on hevonen, mikä tietenkin tekee tilanteen hieman mielenkiintoisemmaksi ;) Soratien varrella asustaa tiettävästi myös kettuja ja ainakin yksi ilves... lieneekö ketunkoloja yhdessä kohtaa, jossa pitää aina haistella ja tutkia useita minuutteja...

Heppapoluksi taas kutsumme tämän soratien lähellä kulkevaa leveää polkua, jota tosiaan käyttävät usein myös lähistön ratsastajat... siitä nimi :) Heppapolulla on erityisen kaunista illalla, kun aurinko paistaa matalalta puiden lomasta. Ja myös siellä on aina jänniä hajuja.

Tullessa ja lähtiessä istutaan tuulikaapissa nätisti ennenkuin saa pannan päälle / pois. Sen jälkeen voikin lepäillä söpösti sohvalla

Kyläily

Juhannuksena oltiin taas pitkästä aikaa kyläilemässä molempien koiruuksien kanssa. Musti meni hämilleen pienestä ihmisestä, kun ei ole oikein sellaisiin tottunut... Siskontyttöni, Mustin ikäinen itsekin oli varovaisen kiinnostunut jättiläiskoirasta, pysyi kuitenkin mieluumin aikuisten sylissä :) Muuten Musti nimittäin meni leikkiasentoon ja haukahti...

Nella tapansa mukaan pelkäsi vähän varulta kaikkia ja pysytteli omissa oloissaan. Mutta ei se kuitenkaan tuntunut stressaavan ihan kohtuuttomasti, kunhan antoi sen olla itse valitsemassaan turvallisessa nurkassa, eikä kukaan mennyt väkisin tekemään tuttavuutta.

Musti taas sai herkkuja, lettuja ja kermakakkua! Ja kyläili ihan kiltisti... onneksi se on rauhoittunut niistä ajoista kun piti vaan riehua koko ajan :D