Ihanaa liikkua luonnossa koirien kanssa. Keväämmällä Nella innostui kulkemaan vähän turhankin pitkälle omia polkujaan. Ehdin välillä jo vähän huolestuakin, kun tyttöä ei kuulunut kymmeneen minuuttiin. Musti pysyi luonani ja auttoi etsimään kadonnutta :) Se kurkki kivien taakse ja tuli jalkoihini köllöttelemään kun odottelimme havaintoja Nellasta.
Nyt viimeisimmät pari kertaa Nellakin on taas ollut ihan mahtava metsäkoira; nauttii vapaudesta, mutta pysyy kokoajan lähistöllä.
Mustikin on tainnut olla lähinnä mustasukkainen, koska nyt kun olemme alkaneet huomioimaan sitä enemmän, niin se on käyttäytynyt paljon kiltimmin :)
Eilen samoilimme metsissä pitkälle toista tuntia. Kävimme hienolla maisemapaikalla...
... löysimme kivan juomapuron.
Ja vaelsimme lempipaikkaamme, ikivanhaan metsään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti