Koirien joulu

Ihanaa joulun aikaa kaikille. Täällä on ollut koirilla leppoisa pakkasjoulu. Paljoa ei olla tarettu ulkoilla, mutta takapihalla jaksaa aina vähän remuta ja sitten voi tulla takaisin sisälle leikkimään ja herkuttelemaan.
Juuri halasin Nellaa, katselin kuvia Viipurin tarhalta ja laitoin samantien lahjoituksen Viipurin koirien keräystilille. Kiitokset kaikille, jotka jaksavat auttaa koiria siellä paikan päällä ja tuoda myös tänne Suomeen. Meidän Viipurin tyttö on meille niin rakas...

Paljastassuisesta Tamperelaisesta puhumattakaan :)

Joulupukki toi koiruuksille paljon pehmeitä paketteja ja kaikki tosi mieluisia...

Leppoisaa joulua

Ihanan luminen on ollut talvi tähän asti. Varsinkin Nella rakastaa lunta, se nuuskii ja kierii niin ettei kävelystä meinaa välillä tulla mitään :) Lumi helpottaa myös arkea huomattavasti kun ei tarvitse putsata tassuja. Välillä on kyllä ollut ihan liian kylmä ja koirien tassut on palelleet ulkona... nostellaan tassuja vuorotellen tai jäädään lämmittelemään niitä makuulleen. Silloin on tehty lyhyempi lenkki, mitään tossuja en ole edes kuvitellutkaan otuksille yrittäväni pukea.

Mutta nyt on joululahjat paketissa, kinkku sulamassa ja koirille putkiluita pakastimessa. Kohta saa viettää lokoisaa joulun aikaa oman rakkaan lauman kanssa :)

Koirat jo odottavat joulupukkia (tai vaihtoehtoisesti kyyläävät pellolla ulkoilevaa koiraa...)

Talvi tuli taas

Koirien mielestä on kiva, että viimein on tullut lunta.

Lumessa telmimisen jälkeen on mukava lepäillä lämpimän viltin alla.

Tai omassa pehmeässä pedissä.

Mustin mielestä hienoa on myös se, että ihmiset ovat saaneet takkahuoneen remontin valmiiksi. Se tarkoittaa sitä, että Musti pääsee lepäilemään (ja katselemaan ulos) lempparipaikalleen omalle sohvalle.

Ja kumpikaan koiruus ei myöskään pistä pahakseen ihmisemon uutta otsalamppua, jonka valossa näkee kulkea vaikka sysipimeässä metsässä. (siis koirathan näkisi ravata pimeässä metsässä muutenkin mutta kun sinne ei pääse ilman ihmisiä...).

Lokakuiset kuulumiset metsän reunasta

Koiruudet voivat hyvin ja paksusti. Nella taitaa itse asiassa voida turhankin paksusti, kun viime syksynä ostamani heijastinliivi pingotti masun kohdalta sen verran, että oli aika hommata uudet vähän paremmat mallit :)

Nella on jostakin syystä ollut viime aikoina ihan kamala kiskomaan hihnassa, varsinkin illemmalla kun on jo hämärää. Molemmat koirat tuhisevat ja vouhkaavat milloin mihinkin suuntaan. Onneksi tämä on ollut nyt tokenemaan päin. Ehkä alueella on vaan liikkunut tavallista enemmän esim. metsäkauriita, joiden jälkien perään touhottavat niin että kaikki muu unohtuu.

Riistan makuun on päästy kun saatiin sukulaiselta hirvenlihaa, joka ei ihmisravinnoksi kelvannut. Kavereita oli kun lihoja kylppärin lattialla leikkelin :)


Tuli muuten yhtenä iltana jätettyä toimiston roskis nostamatta pöydälle... joku karvainen pikku possu on taas ollut asialla. Nenäliinat ja talouspaperit ovat selkeästi mieluisia...


Nellan pelkäilyn suhteen ei ole tapahatunut mitään suuria edistysaskeleita. Mutta osaan iloita pienistäkin. Kävimme pitkästä aikaa vähän kyläilemässä ja Nella ei luimunnut kauimman huoneen perimmäisessä nurkassa vaan varovaisesti tutustui ympäristöön ja ihmisiin (edelleen lempipaikka sijaitsee yleensä jonkin pöydän alla).

Myös Musti yllätti positiivisesti kun ei vouhottanut ympäriinsä vaan osasi myös rauhoittua hetkeksi.

Eilen aamulenkillä polulla tuli yllättäen vastaan ihminen (siis ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen :). Musti touhotti moikkaamaan, Nella meni puskaan piiloon vain sen verran kuin hihnaa riitti, eikä meinannut vetää minua kumoon :D

Nellalle pitää myös muistaa useammin antaa pehmoleluja (niitä ei voi jatkuvasti pitää esillä kun saavat aina tappelun niistä ennenpitkää aikaan). Se nauttii niillä leikkimisestä niin, että varmasti unohtuu kaikki murheet.



Tänään päästiin pitkästä aikaa metsälenkille. Olipas mukavaa :) Koirat nauttivat ihan täysillä kun pääsivät juoksemaan ilman että tulee tarhan verkkoseinät heti vastaan. Myös kuutamo oli upea. Harmittaa meidän lempimetsien kohtalo, mutta toisaalta maisemat on hienot.


Ja ulkoilun jälkeen on aika väsy :)

Musti Mutikainen ja Nella pikku Lihapulla

Kiirettä pitää syksyllä, niinkuin aina... Ei meinaa ehtiä päivitellä kuulumisia. Toisaalta ei meille mitään mullistavaa uutta nyt kuulukaan :) Tavallista arkista aherrusta. Koiruudet voivat hyvin. Nella ehkä vähän turhankin paksusti... ruokahalu kun on sellainen kuin ei olisi ikinä ennen ruokaa nähnyt :D Nyt on Nella pikku lihapulla joutunut vähän dietille, tai ainakin vähän ruoka-annoksia pienennetty. Aina on keittiössä kyllä seuraa kun jotakin ruokaa valmistellaan...

Viime viikolla vietettiin synttäreitä ja myös koirat saivat lahjoja, Ihania ydinluita! Osittain varmaan niiden ansiosta Musti myös osasi käyttäytyä suht rauhallisesti (lue: kalusi luutaan pedissä) huolimatta lapsivieraista. Musti sai myös pitkästä aikaa rapsutuksia lempparivierailtaan...

Nella pysytteli tapansa mukaan piilossa niin kauan kun vieraita oli talossa. Illemmalla kaivettiin esiin loputkin luut ja loppuillasta Nella oli ominut ne kaikki petiinsä :D


Muutama päivä sitten ehdimme taas pidemmälle metsälenkille. Ja löysimme yhden meidän lempimetsistä hakattuna ja muusattuna :(


Onneksi kuitenkin löysimme vielä koskemattomiakin metsiä ja paljon sieniä. Ja koirilla tuntui olevan hauskaa kaikesta huolimatta.

Vuosipäivä

Nella on nyt kuulunut laumaamme tasan vuoden. Kyllä vuosi sitten jänskätti, kun odottelimme uutta laumanjäsentä kotiin... Nyt Nella on meille kaikille niin rakas :) Ja hitaasti mutta varmasti tyttö on reipastunut koko ajan. Omalla porukalla se osaa ottaa ihan rennosti, mutta vieraita ihmisiä ja monia muitakin yllättäviä asioita pelkää ja pakoilee.

Veera -myrskyn tuhoja ihmetellessämme Nella pelästyi myrskytuhoja raivaavia naapureitamme ja pääsi minulta karkuun. Se viipotti pois näkyvistä hihna perässään roikkuen. Vaihdoin pari sanaa naapurien kanssa ja sanoin sitten, että nyt pitää mennä etsimään se pikku pelkuri metsästä. Käännyin kannoillani ja siinähän Nella istua nökötti tien penkalla parinkymmenen metrin päässä. Olin niin onnellinen, että se oli päättänyt että vaikka vähän pelottaa, niin parempi kuitenkin pysyä oman lauman matkassa :)

Tähän mennessä olemme havainneet, että Nella rakastaa ainakin masurapsutuksia...
Metsässä vapaana juoksemista...
Tutkimista ja nuuskuttelua
Lumessa telmimistä
Kierimistä
Mutakylpyjä
Pehmolelulla leikkimistä
Uimista ja polskuttelua...
Iltakävelyitä Mustin ja ihmisemon kanssa












Omaa laumaa ja koirakaveriaan Mustia
Ja varsinkin syömistä :)