Enää Nella ei juurikaan arkaile meitä, mutta kaikki muut ihmiset ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Takapihalta haukutaan kaikki ohikulkijat, ja naapurin muksut jos hipsivät vähänkään lähemmäksi. Välillä Nella myös säikähtelee kaikenlaisia arkisiakin asioita, joku potkaisee vahingossa pahvilaatikkoa, sanomalehti putoaa tuolilta jne. Mutta toisaalta nyt Nella myös osaa nauttia huomiosta ja rapsutuksista ilman mitään varauksellisuutta. Se kömpii sohvalle viereen tai kääntyy selälleen rapsuteltavaksi.Luoksetulo on vielä Nellalla aika hakusessa varsinkin ulkona. Se on sinänsä harmillista, koska kun sen hallitsisi, niin pääsisi metsässäkin juoksemaan vapaana. Varsinkin jos sisällä on käynyt joku vieras henkilö, niin Nellan saa hakea hihnan kanssa takapihan saniaisten alta lymyämästä...
No, eilen iltakävelyllä sinänsä ikävä tapaus antoi ihan hyvän merkin luoksetulosta. Nellan panta irtosi kesken kaiken ja otus vipelsi tietä eteenpäin, kunnes tajusi, että hetkinen,
muut eivät tulekaan perässä. Kutsuttiin Nellaa mukaan ja juostiin kaikki kotiin, Nella juoksi perässä ilman elettäkään, että olisi halunnut jäädä omille teilleen. Juostiin omalle takapihalle ja sieltä sisälle. Molemmat koirat saivat omat isot possunkorvat ja sata rapsutusta ihan vaan siitä ilosta, että on kiva kun koko lauma on kotona :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti