un viime syksynä ostamani heijastinliivi pingotti masun kohdalta sen verran, että oli aika hommata uudet vähän paremmat mallit :)Nella on jostakin syystä ollut viime aikoina ihan kamala kiskomaan hihnassa, varsinkin illemmalla kun on jo hämärää. Molemmat koirat tuh
isevat ja vouhkaavat milloin mihinkin suuntaan. Onneksi tämä on ollut nyt tokenemaan päin. Ehkä alueella on vaan liikkunut tavallista enemmän esim. metsäkauriita, joiden jälkien perään touhottavat niin että kaikki muu unohtuu.Riistan makuun on päästy kun saatiin sukulaiselta hirvenlihaa, joka ei ihmisravinnoksi kelvannut. Kavereita oli kun lihoja kylppärin lattialla leikkelin :)
Tuli muuten yhtenä iltana jätettyä toimiston roskis nostamatta pöydälle... joku karvainen pikku possu on taas ollut asialla. Nenäliinat ja talouspaperit ovat selkeästi mieluisia...Nellan pelkäilyn suhteen ei ole tapahatunut mitään suuria edistysaskeleita. Mutta osaan iloita pienistäkin. Kävimme pitkästä aikaa vähän kyläilemässä ja Nella ei luimunnut kauimman huoneen perimmäisessä nurkassa vaan varovaisesti tutustui ympäristöön ja ihmisiin (edelleen lempipaikka sijaitsee yleensä jonkin pöydän alla).
Myös Musti yllätti positiivisesti kun ei vouhottanut ympäriinsä vaan osasi myös rauhoittua hetkeksi.
Eilen aamulenkillä polulla tuli yllättäen vastaan ihminen (siis ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen :). Musti touhotti moikkaamaan, Nella meni puskaan piiloon vain sen verran kuin hihnaa riitti, eikä meinannut vetää minua kumoon :D
Nellalle pitää myös muistaa useammin antaa pehmoleluja (niitä ei voi jatkuvasti pitää esillä kun
saavat aina tappelun niistä ennenpitkää aikaan). Se nauttii niillä leikkimisestä niin, että varmasti unohtuu kaikki murheet.
Tänään päästiin pitkästä aikaa metsälenkille. Olipas mukavaa :) Koirat nauttivat ihan täysillä kun pääsivät juoksemaan ilman että tulee tarhan verkkoseinät heti vastaan. Myös kuutamo oli upea. Harmittaa meidän lempimetsien kohtalo, mutta toisaalta maisemat on hienot.
Ja ulkoilun jälkeen on aika väsy :)
