Eräoppaat

Alkukesä on ollut ihan parasta metsäulkoiluaikaa. Ja molemmat koiruudet ovat nauttineet retkistä varmasti yhtä paljon kuin minä itsekin. Hirmu kiltisti molemmat myös tulevat luokse ja pysyttelevät näköetäisyydellä. Nella viilettää niin onnellisena ympäriinsä :D

Molemmat istuvat kiltisti paikallaan, kunnes saavat vapaa -luvan. Sen jälkeen alkaa yleensä ensin pieni juoksuspurtti, sitten lyhyt rähinätuokio. Tämän jälkeen päästään keskittymään asiaan, eli metsän tutkimiseen ja haisteluun.


Etevät eräoppaat menevät yleensä aina edeltä...

Lähimetsistä löytyy ihania vilvoittelupaikkoja...

...norsunnäköinen puu...


Ja myös mutakylpyihin soveltuvia lätäköitä!
Kuuma kun on, niin välillä pitää myös muistaa lepäillä.

Aurinko paistoi kauniisti puiden välistä....
ja metsän rinteillä oli kiva samoilla.

Vinkulelu

Nellan ihan supersuosikkilelu on vinkuva pehmo-otus. Yleensä Nellan ei voi antaa leikkiä sillä muutoin kuin silloin, kun Musti ei ole paikalla, koska muuten ne kehittävät kauhean rähinän kaikesta mikä on toisella. Tällä kertaa Nella sai kuitenkin vingutella ja retuuttaa lelua rauhassa...
Antaumuksella otusta purraan niin että se vikisee ja retuutetaan ympäriinsä päätä heiluttamalla...
Ja Musti meni makuuhuoneeseen mököttämään, miksei mulla ole lelua...

Olisikohan mahdollista, että joskus voisivat leikkiä leluilla ilman riitaa?

kesämetsä

Kesä!
Ihanaa oli päästä koirien kanssa kesäiseen metsään. Ja tällä kertaa koiruudet pysyttelivät molemmat lähellä. Hyttysiä tosin oli enemmän kuin ikinä, mutta onneksi itsellä oli hyvä suojavarustus. Käytiin taas hienoilla maisemapaikoilla...

...löydettiin juoma- ja vilvoittelupaikkoja,

...kivoja kääpiä

... sekä iso murkkukeko.

Ja tietenkin meidän lempparimetsä, jossa oli kiva kokeilla uuden kameran panorama -toimintoa.

Nellakin oli kokoajan lähietäisyydellä ja nautti olostaan :)

Musti innostui kierimään.

Soratien kivipaikalle paistoi aurinko.

Takaisin kotona

Nyt on koko lauma taas kotona. Koirat pärjäsivät oikein hyvin kolme yötä hoitolassa. Ihmisetkin selvisivät ilman pysyviä traumoja, vaikka ikävä olikin välillä kova, ja huoli karvatassujen hyvinvoinnista.

Musti oli kuulemma rähjännyt kokoajan hoitolassa olleelle toiselle poikakoiralle. Nella oli ensiksi arkaillut kovin ja kanansiipiäkään ei ollut uskaltanut ekana iltana syödä. Musti oli tietenkin syönyt Nellankin osuuden! Parin päivän jälkeen oli Nellakin jo reipastunut, tullut luo ja syönyt ruokansa.


Takaisin haettaessa Musti riekkui ja haukkui innoissaan. Kun ulkotarhan portti avattiin, se juoksi ensiksi rähisemään naapurihäkin koiralle ja sen jälkeen pinkaisi hoitajan luokse. Sitten rupesi katselemaan, että hetkinen, nuo toisetkin tyypit vaikuttaa tutuilta :D

Nella oli arka oma itsensä, pelkäsi vähän varulta kaikkia, ei enempää tosin kuin normaalisti... Auton takakonttiin se pomppasi heti kun sen avasi - sieltä löytyi tuttu turvallinen paikka. Heti kohta autossa koirat olivat taas niinkuin ei missään oltaisi oltukaan. Ja ihana oli katsella taustapeiliin kun siellä näkyivät taas rakkaat karvakuonot katselemassa maisemia.

Iltalenkillä käytiin hirmu kiltisti ja koirat nauttivat rapsutuksista ja omista kotisohvistaan. Ovat siis ihan enstisellään... Mitä nyt vähän tavallista väsyneempiä, näköjään nekin kaipaavat lepoa näin loman jälkeen :)