Vilpoisaa

Uudenvuoden juhlinnasta selvittiin helpommalla kuin aikoihin, onneksi naapurissa ei paukuteltu isompia pommeja... Ja tulihan se talvikin sieltä viimein, uuden vuoden myötä. Välillä on ollut jo vähän turhankin vilpoisaa, tassuja on nosteltu siihen malliin kävelyllä, ja mistään pikkupakkasestahan eivät nämä tassuttajat välitä. Mutta kaunista on ja viimein on päästy myös takapihalle temmeltämään ja Mustin kanssa vähän metsäänkin seikkailemaan. Seuraavaksi odotellaankin sitten sellaisia jääkelejä, että uskaltaa päästää molemmat koiruudet vapaana juoksemaan.

Kinkunkyttääjät

mmm... kinkkua!

Joululoma on ollut leppoisaa aikaa myös Koirille. Sohvalla köllöttelyä, lahjojen avaamista ja maistelua. Sekä tietenkin kinkun kyttäämistä. Nella osallistui innokkaasti joka paketin avaamiseen ja tutustui myös sisältöön. Ja Vellu sai kuin saikin toivomansa kirjalahjan.

Pukki toi koiruuksille uudet pehmoiset pedit ja ne  hyväksyttiin käyttöön välittömästi. Sohvalla on kuitenkin yleensä parempi paikka, varsinkin jos siellä on myös ihmisiä.

Tänään sitten jännityksellä odotamme mitä ilta tuo tullessaan. Toivottavasti naapurusto on ihmisiksi pommiensa kanssa, muutoin Nella läähättää taas paniikissa ympäri taloa ja etsii turvapaikkaa milloin saunasta, milloin yläkerrasta. Musti haukkuu joka ikisen poksauksen ja siinä sitten vaan toivotaan että vaihtuisi nyt se vuosi niin pääsisi taas tästäkin...

Haukotus lahjojen availun välissä

Keittiössä on tarjolla taas jotain hyvää...

Paketissa tuoksuu luu!

Musti osaa ottaa rennosti sohvalla.

Sylikoira.

Päiväunilla.

Nella osallistuu joka paketin avaamiseen.

Uudet pehmoiset pedit.

Myös ihmisten paketista löytyvät lahjat testataan.

Paras kirjalahja.

Kanahommia

Tänään oli taas aika pussittaa annospusseina pakastimeen 25 kg broilerin siipiä ja kauloja koirille. Onneksi hommassa on aina mukana eteviä apulaisia.

 Kun odottaa kiltisti vuoroaan...

 Niin saa maistaa kuormasta.

 Loppusiivouksessa putsauksen tarkkuus on erinomainen.

Nuuskii, kierii ja jarruttelee

Lumi on siitä kiva asia, että siinä voi kieriä. Tätä mieltä on ainakin Nella. Minusta lumi on kiva monestakin syystä ja yksi niistä on se, että itsekin näen mitä kaikkia otuksia poluillamme on kulkenut. Naapurin jättikoiran jäljet suurentuvat lumen lämmetessä, polun yli viilettää hiirien, oravien, lintujen ja isompienkin otusten jälkiä. Ei ihme, että niitä pitää välillä jäädä nuuskimaan.

Nella ajaa ulkoiluttajan välillä hermoromahduksen partaalle jäämällä nuuskimaan joka kortetta ja kepukkaa muutaman metrin välein. Kaikista rasittavinta on jarruttelu, eli otetaan jo valmiiksi tiukka haara-asento niin että piski on mahdollisimman hankala kiskoa jatkamaan eteenpäin. Hauskinta taas tuntuu olevan kieriminen. Kierivän koiran valokuvaaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska kierimiskohtaus iskee aina spontaanisti ja ennalta arvaamatta, kestää juuri niin vähän aikaa ettei kameraa ehdi saada esille, ja loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, seuraa puistelu ja sen jälkeen tassutellaan taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. 

 

Kyllä kaksi on kuitenkin ylitse muiden mitä tulee lumen vaikutuksiin koiraihmiselle: Valo ja puhtaus. Kun sekä ilta että aamulenkillä on kuitenkin pimeää, niin lumen ansiosta näkee muutakin kuin juuri otsalampun valokeilan verran. Toinen ihana asia kurakelien ja tassupesukauden jälkeen on se, että koirat tulevat takapihalla riehuttuaan usein puhtaampina takaisin kuin mitä olivat ulos mennessä. Tämä on luksusta kahden ison karvatassun kanssa.

Terveisiä Viipuriin

Selasin taas ihanaa Haukun Kaiku blogia ja marraskuisen tarhareissun kuvia:
http://iiruski.blogspot.fi/2013/11/marraskuun-tarhareissu_10.html

Itse en ole koskaan tarhalla käynyt, mutta tuo yksi Viipurin entinen koditon saa minut hymyilemään joka päivä.

Aina välillä kun katselen noita kodittomia tassulaisia, alkaa pää puolivakavissaan harkitsemaan, josko meillä olisi tilaa kolmannellekin koiralle. Sitten viimeistään kahden taluttimen kanssa lenkillä säheltäessä alkaa taas järjen ääni pyrkimään pintaan. Mutta olisiko meille tullut sitä ensimmäistäkään kuratassua jos nyt ihan vain pelkällä järjellä olisi asiaa yrittänyt selittää?


Jos et voi antaa kotia kodittomille koirakavereille, niin harkitsepa lahjaa tai lahjoitusta, jolla järjestö voi tarjota niille masun täyteen ja lämpimän paikan viettää Viipurin talvea:
http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/eettinen-joululahja

Uusi peitto

Kun talouteemme tuodaan uusi peiton tapainen, pitää sen köllöttelyominaisuudet testata välittömästi. Tämä appivanhemmiltani saatu pehmoinen huopa ainakin hyväksyttiin käyttöön välittömästi.

Itse asiassa mitä tahansa levitän meillä lattialle, niin Musti köllähtää sen päälle, oli kyseessä sitten sanomalehti, matto, verhokangas tai mikä vaan...

 Vanha peitto sohvan päällä alkoikin olemaan jo vähän kulunut.

  

Uusi pehmeä välly ja satiinityyny, kyllä nyt kelpaa.

 

Metsäläiset

Nyt on metsästä melkein kaikki lumi sulanut ja ihanan sammaleisen vihreää ilta-auringossa.

Mustin synttäriä edeltävänä päivänä metsästä löytyi vielä lunta.

Toisaalta myös oivallisia uimapaikkoja.

Hihnalenkeillä Viimeisissä lumipenkoissa on tietenkin pitänyt kieriä...

...sekä tietenkin myös kaivaa!

Keväthangella on myös mukava juosta kovaa vauhtia.

Yleensä metsässä pysytään hyvin aina lähituntumassa, jollei sitten satu jotakin liian mielenkiintoista vastaan, kuten esimerkiksi hevonen...

Sammaleinen havumetsä on vihreä heti lumien lähdettyä.

Meidän lähimetsistä on myös välillä hienot maisemat.

Hakkuuaukealta avautuu maisemat kauaksi järvelle.

On jossain sentään jäljellä puitakin.

4-vuotissynttärilahjaksi Musti sai herkkuja ja rapsutuksia ja pitkän kävelylenkin sekä kanan :)

Musti poseeraa ilta-auringossa.

Ihanat metsän hajut ja ilta-auringon säteet.

Välillä pitää muistaa myös lepäillä.